Jännitys kasvaa

Helmikuu etenee kovaa vauhtia, ja huomenna onkin jo penkkaripäivä. Sehän siis tarkoittaa sitä, että meidän vanhojentanssit on ylihuomenna! Pukukenraali meillä oli tänään, ja se suju muutamaa unohtelua lukuunottamatta oikeestaan ihan hyvin. Mun mekon helmat vaan on vähän turhan pitkät, mutta sekin ongelma saadaan todennäkösesti huomenna ratkaistua kun ommellaan mun vannehameen ylälaitaan lisää tylliä ja lyhennetään sitä vähän.

Huomenna meinasin mennä koululle jo 9.30 katsomaan tämän vuoden abigaalaa, ja sen jälkeen olen ulosheitossa juontajana. Illalla pitäis sit koettaa laittaa kaikki tavarat valmiiks perjantaiaamua varten, että aamulla vois vaan syödä, meikata ja lähteä koululle. Kampaajalle en ole menossa, yksi tuttu tulee laittamaan mun hiukset aamulla. 

Vähän alkaa tanssit jo jännittää, mutta ei pahasti. Koetan olla ottamatta tästä hirveesti stressiä, ja muistaa, että tää päivä on vaan kerran elämässä!

Vuosi 2018, Blogin uusi alku

Moikkamoi!

En tiedä, lukeeko kukaan enää tätä blogia, ja itsekin olin jo melkein unohtanut sen olemassaolon. Yksi päivä tuli kuitenkin sellainen fiilis, että vois olla kiva taas alkaa kirjoitella aktiivisemmin. Tai no, aktiivisen epäaktiivisesti. 

Blogitauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Aloitin lukion, ja kävin sitä jo ensimmäisen vuoden. Minusta tuli pienen pojan äiti. Tänä vuonna täytän 18. Kohta on vanhojentanssit. Kaikkea jännää ja kivaa on siis tulossa.

Ratsastuksesta oli vuoden tauko, mutta nyt taas ainakin kevään ajan jatkan tunneilla. Kirjoitan todennäköisesti hevosjututkin tänne jatkossa, koska kahden blogin ylläpitämiseen ei riitä aika eikä motivaatio. Tämä blogi tulee siis jatkossa olemaan pääasiassa arkielämään painottuva, mutta välillä saattaa jonkinnäköistä pohdiskelua hevosjutuista tulla. 

Kirjoitan edelleen pääasiassa omaksi ilokseni, joten en lupaa postaustahdista mitään. Jos tätä blogia ei enää kukaan lue, eikä tule lukemaan, eipä sillä hirveästi väliä ole, vaikka tietysti se on kiav joskus saada jonkinlaisia kommentteja!

-Vilma